marssiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamarssiminen (38)
- teonnimi verbistä marssia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marssiminen | marssimiset |
| genetiivi | marssimisen | marssimisten marssimisien |
| partitiivi | marssimista | marssimisia |
| akkusatiivi | marssiminen; marssimisen |
marssimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marssimisessa | marssimisissa |
| elatiivi | marssimisesta | marssimisista |
| illatiivi | marssimiseen | marssimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marssimisella | marssimisilla |
| ablatiivi | marssimiselta | marssimisilta |
| allatiivi | marssimiselle | marssimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marssimisena (marssimisna) |
marssimisina |
| translatiivi | marssimiseksi | marssimisiksi |
| abessiivi | marssimisetta | marssimisitta |
| instruktiivi | – | marssimisin |
| komitatiivi | – | marssimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | marssimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
marssimis- | |