marssinta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑrsːint̪ɑ/
- tavutus: mars‧sin‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | marssinta | marssinnat |
genetiivi | marssinnan | marssintojen (marssintain) |
partitiivi | marssintaa | marssintoja |
akkusatiivi | marssinta; marssinnan |
marssinnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | marssinnassa | marssinnoissa |
elatiivi | marssinnasta | marssinnoista |
illatiivi | marssintaan | marssintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | marssinnalla | marssinnoilla |
ablatiivi | marssinnalta | marssinnoilta |
allatiivi | marssinnalle | marssinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | marssintana | marssintoina |
translatiivi | marssinnaksi | marssinnoiksi |
abessiivi | marssinnatta | marssinnoitta |
instruktiivi | – | marssinnoin |
komitatiivi | – | marssintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | marssinna- | |
vahva vartalo | marssinta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. marssiminen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- marssinta Kielitoimiston sanakirjassa