Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

matara (12)

  1. jokin mataroiden (Galium) sukuun kuuluva kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑt̪ɑrɑ/
  • tavutus: ma‧ta‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matara matarat
genetiivi mataran mataroiden
mataroitten
(matarain)
partitiivi mataraa mataroita
akkusatiivi matara;
mataran
matarat
sisäpaikallissijat
inessiivi matarassa mataroissa
elatiivi matarasta mataroista
illatiivi mataraan mataroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mataralla mataroilla
ablatiivi mataralta mataroilta
allatiivi mataralle mataroille
muut sijamuodot
essiivi matarana mataroina
translatiivi mataraksi mataroiksi
abessiivi mataratta mataroitta
instruktiivi mataroin
komitatiivi mataroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo matara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • matara Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.