matsaaminen
Katso myös: mätsääminen |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamatsaaminen (38)
- teonnimi verbistä matsata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | matsaaminen | matsaamiset |
genetiivi | matsaamisen | matsaamisten matsaamisien |
partitiivi | matsaamista | matsaamisia |
akkusatiivi | matsaaminen; matsaamisen |
matsaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | matsaamisessa | matsaamisissa |
elatiivi | matsaamisesta | matsaamisista |
illatiivi | matsaamiseen | matsaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | matsaamisella | matsaamisilla |
ablatiivi | matsaamiselta | matsaamisilta |
allatiivi | matsaamiselle | matsaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | matsaamisena (matsaamisna) |
matsaamisina |
translatiivi | matsaamiseksi | matsaamisiksi |
abessiivi | matsaamisetta | matsaamisitta |
instruktiivi | – | matsaamisin |
komitatiivi | – | matsaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | matsaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
matsaamis- |