meanderi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaameanderi (6)
- (maantiede) loivasti viettävällä alueella virtaavassa joessa esiintyvä mutka, mutkasarja tai kiemura
- (arkkitehtuuri, taidehistoria) antiikin kuvataiteesta ja arkkitehtuurista peräisin oleva säännöllisesti polveileva kulmikas viivaornamentti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | meanderi | meanderit |
genetiivi | meanderin | meanderien meandereiden meandereitten |
partitiivi | meanderia | meandereita meandereja |
akkusatiivi | meanderi; meanderin |
meanderit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | meanderissa | meandereissa |
elatiivi | meanderista | meandereista |
illatiivi | meanderiin | meandereihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | meanderilla | meandereilla |
ablatiivi | meanderilta | meandereilta |
allatiivi | meanderille | meandereille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | meanderina | meandereina |
translatiivi | meanderiksi | meandereiksi |
abessiivi | meanderitta | meandereitta |
instruktiivi | – | meanderein |
komitatiivi | – | meandereine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | meanderi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaTurkissa sijaitsevasta Maiandros-joesta (nyk. Menderes).
Käännökset
muokkaa1. joen mutka
|
2. ornamentti
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- meanderi Tieteen termipankissa