meikkaaja

Suomi

Substantiivi

meikkaaja (10)

henkilö, joka meikkaa (työkseen)

Ääntäminen

IPA: /ˈmei̯kːɑːjɑ/
tavutus: meik‧kaa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	meikkaaja	meikkaajat
genetiivi	meikkaajan	meikkaajien (meikkaajain)
partitiivi	meikkaajaa	meikkaajia
akkusatiivi	meikkaaja; meikkaajan	meikkaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	meikkaajassa	meikkaajissa
elatiivi	meikkaajasta	meikkaajista
illatiivi	meikkaajaan	meikkaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	meikkaajalla	meikkaajilla
ablatiivi	meikkaajalta	meikkaajilta
allatiivi	meikkaajalle	meikkaajille
muut sijamuodot
essiivi	meikkaajana	meikkaajina
translatiivi	meikkaajaksi	meikkaajiksi
abessiivi	meikkaajatta	meikkaajitta
instruktiivi	–	meikkaajin
komitatiivi	–	meikkaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	meikkaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka meikkaa (työkseen)

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

meikkaaja Kielitoimiston sanakirjassa