Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mekaanisuus (40)

  1. se, että on mekaaninen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmekɑːˌnisuːs/
  • tavutus: me‧kaa‧ni‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mekaanisuus mekaanisuudet
genetiivi mekaanisuuden mekaanisuuksien
partitiivi mekaanisuutta mekaanisuuksia
akkusatiivi mekaanisuus;
mekaanisuuden
mekaanisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mekaanisuudessa mekaanisuuksissa
elatiivi mekaanisuudesta mekaanisuuksista
illatiivi mekaanisuuteen mekaanisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mekaanisuudella mekaanisuuksilla
ablatiivi mekaanisuudelta mekaanisuuksilta
allatiivi mekaanisuudelle mekaanisuuksille
muut sijamuodot
essiivi mekaanisuutena mekaanisuuksina
translatiivi mekaanisuudeksi mekaanisuuksiksi
abessiivi mekaanisuudetta mekaanisuuksitta
instruktiivi mekaanisuuksin
komitatiivi mekaanisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mekaanisuude-
vahva vartalo mekaanisuute-
konsonantti-
vartalo
mekaanisuut-

Etymologia muokkaa

sanan mekaaninen vartalosta mekaanis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa