menehtyvä

Suomi

Verbi

menehtyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä menehtyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	menehtyvä	menehtyvät
genetiivi	menehtyvän	menehtyvien (menehtyväin)
partitiivi	menehtyvää	menehtyviä
akkusatiivi	menehtyvä; menehtyvän	menehtyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	menehtyvässä	menehtyvissä
elatiivi	menehtyvästä	menehtyvistä
illatiivi	menehtyvään	menehtyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	menehtyvällä	menehtyvillä
ablatiivi	menehtyvältä	menehtyviltä
allatiivi	menehtyvälle	menehtyville
muut sijamuodot
essiivi	menehtyvänä	menehtyvinä
translatiivi	menehtyväksi	menehtyviksi
abessiivi	menehtyvättä	menehtyvittä
instruktiivi	–	menehtyvin
komitatiivi	–	menehtyvine