menettänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä menettää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menettänyt menettäneet
genetiivi menettäneen menettäneiden
menettäneitten
partitiivi menettänyttä menettäneitä
akkusatiivi menettänyt; menettäneen menettäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menettäneessä menettäneissä
elatiivi menettäneestä menettäneistä
illatiivi menettäneeseen menettäneisiin
menettäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menettäneellä menettäneillä
ablatiivi menettäneeltä menettäneiltä
allatiivi menettäneelle menettäneille
muut sijamuodot
essiivi menettäneenä menettäneinä
translatiivi menettäneeksi menettäneiksi
abessiivi menettäneettä menettäneittä
instruktiivi menettänein
komitatiivi menettäneine