merkitsemätön

Suomi

merkitsemätön (34-C) (komparatiivi merkistemättömämpi, superlatiivi merkistemättömin) (taivutus [luo])

sellainen, jota ei ole merkitty
Kidnappaaja halusi rahat merkitsemättöminä seteleinä.

merkitsemätön

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	merkitsemätön	merkitsemättömät
genetiivi	merkitsemättömän	merkitsemättömien (merkitsemätönten)
partitiivi	merkitsemätöntä	merkitsemättömiä
akkusatiivi	merkitsemätön; merkitsemättömän	merkitsemättömät
sisäpaikallissijat
inessiivi	merkitsemättömässä	merkitsemättömissä
elatiivi	merkitsemättömästä	merkitsemättömistä
illatiivi	merkitsemättömään	merkitsemättömiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	merkitsemättömällä	merkitsemättömillä
ablatiivi	merkitsemättömältä	merkitsemättömiltä
allatiivi	merkitsemättömälle	merkitsemättömille
muut sijamuodot
essiivi	merkitsemättömänä (merkitsemätönnä)	merkitsemättöminä
translatiivi	merkitsemättömäksi	merkitsemättömiksi
abessiivi	merkitsemättömättä	merkitsemättömittä
instruktiivi	–	merkitsemättömin
komitatiivi	–	merkitsemättömine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}