merkitsin

Suomi

Verbi

merkitsin

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä merkitä

Substantiivi

merkitsin (33)

(kielitiede) puhutun sanan äänteet tai kirjoitetun sanan merkkijono, jonka ihminen tulkitsee merkitystä kantavana merkkinä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	merkitsin	merkitsimet
genetiivi	merkitsimen	merkitsimien merkitsinten
partitiivi	merkitsintä	merkitsimiä
akkusatiivi	merkitsin; merkitsimen	merkitsimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	merkitsimessä	merkitsimissä
elatiivi	merkitsimestä	merkitsimistä
illatiivi	merkitsimeen	merkitsimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	merkitsimellä	merkitsimillä
ablatiivi	merkitsimeltä	merkitsimiltä
allatiivi	merkitsimelle	merkitsimille
muut sijamuodot
essiivi	merkitsimenä (merkitsinnä)	merkitsiminä
translatiivi	merkitsimeksi	merkitsimiksi
abessiivi	merkitsimettä	merkitsimittä
instruktiivi	–	merkitsimin
komitatiivi	–	merkitsimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	merkitsime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	merkitsin-

Käännökset

1. se, jolla on merkitys

englanti: signifier

ranska: signifiant m.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=merkitsin&oldid=4598573”