merkittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamerkittäminen (38)
- teonnimi verbistä merkittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | merkittäminen | merkittämiset |
genetiivi | merkittämisen | merkittämisten merkittämisien |
partitiivi | merkittämistä | merkittämisiä |
akkusatiivi | merkittäminen; merkittämisen |
merkittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | merkittämisessä | merkittämisissä |
elatiivi | merkittämisestä | merkittämisistä |
illatiivi | merkittämiseen | merkittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | merkittämisellä | merkittämisillä |
ablatiivi | merkittämiseltä | merkittämisiltä |
allatiivi | merkittämiselle | merkittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | merkittämisenä (merkittämisnä) |
merkittämisinä |
translatiivi | merkittämiseksi | merkittämisiksi |
abessiivi | merkittämisettä | merkittämisittä |
instruktiivi | – | merkittämisin |
komitatiivi | – | merkittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | merkittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
merkittämis- |