Substantiivi

muokkaa

mesi (27)

  1. eräiden siemenkasvien mesiäisten erite
  2. hunajan raaka-aine ja esiaste

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmesi/
  • tavutus: me‧si

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

kantauralin mete <- indoeurooppalaisen kantakielen *médhu-, sukulaissanoja muinaiskreikan μέθυ, ”viini”, sanskriitin मधु, ”hunaja”, muinaisenglannin medu, ”sima” (nykyenglannin mead), muinaiskirkkoslaavin мєдъ, ”hunaja”

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mesi Kielitoimiston sanakirjassa
  • mesi Tieteen termipankissa
  • mesi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

mesi

  1. (keitetty) riisi
  2. ateria

Etymologia

muokkaa

japanin sanasta めし】 (meshi)

Lähteet

muokkaa
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mesi

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mese

Substantiivi

muokkaa

mesi (gen mee, part mett, adit mette)

  1. hunaja
    Lapsed sõid mett. – Lapset söivät hunajaa.
    Kärbes kukkus mette. – Kärpänen putosi hunajaan.

Taivutus

muokkaa
Sijamuotoja
muokkaa
SijamuotoYksikköMonikko
Nominatiivimesimeed
Genetiivimeemete
Partitiivimettmesi
Illatiivimette
meesse
metesse
(mesisse)

(mahdollinen)

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mesi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • mesi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Substantiivi

muokkaa

mesi (gen. mii, part. mett)

  1. hunaja