Substantiivi

muokkaa

meskaliini (5)[1]

  1. peyotekaktuksesta saatava hallusinaatioita aiheuttava huume

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmeskɑˌliːni/
  • tavutus: mes‧ka‧lii‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meskaliini meskaliinit
genetiivi meskaliinin meskaliinien
(meskaliinein)
partitiivi meskaliinia meskaliineja
akkusatiivi meskaliini;
meskaliinin
meskaliinit
sisäpaikallissijat
inessiivi meskaliinissa meskaliineissa
elatiivi meskaliinista meskaliineista
illatiivi meskaliiniin meskaliineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi meskaliinilla meskaliineilla
ablatiivi meskaliinilta meskaliineilta
allatiivi meskaliinille meskaliineille
muut sijamuodot
essiivi meskaliinina meskaliineina
translatiivi meskaliiniksi meskaliineiksi
abessiivi meskaliinitta meskaliineitta
instruktiivi meskaliinein
komitatiivi meskaliineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo meskaliini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5