messu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
messu (1)
- (kristinusko, yleisesti) jumalanpalvelus
- (kristinusko, erityisesti) jumalanpalvelus, joka sisältää ehtoollisen
- (katolisuus) jumalanpalveluksen osa, joka sisältää ehtoollisen
- (musiikki) sävellys tai sävellyssarja, joka sisältää kristillisen liturgian osat sävellettyinä
- (arkikieltä) äänekäs kiista, riitaisa mesoaminen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmesːu/
- tavutus: mes‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | messu | messut |
| genetiivi | messun | messujen |
| partitiivi | messua | messuja |
| akkusatiivi | messu; messun |
messut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | messussa | messuissa |
| elatiivi | messusta | messuista |
| illatiivi | messuun | messuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | messulla | messuilla |
| ablatiivi | messulta | messuilta |
| allatiivi | messulle | messuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | messuna | messuina |
| translatiivi | messuksi | messuiksi |
| abessiivi | messutta | messuitta |
| instruktiivi | – | messuin |
| komitatiivi | – | messuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | messu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- samaa tarkoittavasta ruotsin sanasta mässa < myöhäislatinan sanasta missa < messun lopetussanoista Ite, missa est! ’Menkää, [teidät] on lähetetty!’
Käännökset muokkaa
1. ja 2. jumalanpalvelus – varsinkin sellainen, johon kuuluu ehtoollinen
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: messuta
Yhdyssanat muokkaa
iltamessu, jazzmessu, messuemäntä, messuhalli, messukasukka, messuosasto, messusarja, messutavara, messu-uhri, messuvieras, sielumessu, sielunmessu, viikkomessu
Aiheesta muualla muokkaa
- messu Kielitoimiston sanakirjassa
Islanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
messu
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
messū
- (taivutusmuoto) 2. supiini sanasta metō