SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Messu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

messu (1)

  1. (kristinusko, yleisesti) jumalanpalvelus
  2. (kristinusko, erityisesti) jumalanpalvelus, joka sisältää ehtoollisen
  3. (katolisuus) jumalanpalveluksen osa, joka sisältää ehtoollisen
  4. (musiikki) sävellys tai sävellyssarja, joka sisältää kristillisen liturgian osat sävellettyinä
  5. (arkikieltä) äänekäs kiista, riitaisa mesoaminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmesːu/
  • tavutus: mes‧su

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi messu messut
genetiivi messun messujen
partitiivi messua messuja
akkusatiivi messu;
messun
messut
sisäpaikallissijat
inessiivi messussa messuissa
elatiivi messusta messuista
illatiivi messuun messuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi messulla messuilla
ablatiivi messulta messuilta
allatiivi messulle messuille
muut sijamuodot
essiivi messuna messuina
translatiivi messuksi messuiksi
abessiivi messutta messuitta
instruktiivi messuin
komitatiivi messuine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • samaa tarkoittavasta ruotsin sanasta mässa < myöhäislatinan sanasta missa < messun lopetussanoista Ite, missa est! ’Menkää, [teidät] on lähetetty!’

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

iltamessu, jazzmessu, messuemäntä, messuhalli, messukasukka, messuosasto, messusarja, messutavara, messu-uhri, messuvieras, sielumessu, sielunmessu, viikkomessu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • messu Kielitoimiston sanakirjassa

IslantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

messu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta messa
  2. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta messa
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta messa

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

messū

  1. (taivutusmuoto) 2. supiini sanasta metō