Katso artikkeli Messu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

messu (1)

  1. (kristinusko, yleisesti) jumalanpalvelus
  2. (kristinusko, erityisesti) jumalanpalvelus, joka sisältää ehtoollisen
  3. (katolisuus) jumalanpalveluksen osa, joka sisältää ehtoollisen
  4. (musiikki) sävellys tai sävellyssarja, joka sisältää kristillisen liturgian osat sävellettyinä
  5. (arkikieltä) äänekäs kiista, riitaisa mesoaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmesːu/
  • tavutus: mes‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi messu messut
genetiivi messun messujen
partitiivi messua messuja
akkusatiivi messu;
messun
messut
sisäpaikallissijat
inessiivi messussa messuissa
elatiivi messusta messuista
illatiivi messuun messuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi messulla messuilla
ablatiivi messulta messuilta
allatiivi messulle messuille
muut sijamuodot
essiivi messuna messuina
translatiivi messuksi messuiksi
abessiivi messutta messuitta
instruktiivi messuin
komitatiivi messuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo messu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • samaa tarkoittavasta ruotsin sanasta mässa < myöhäislatinan sanasta missa < messun lopetussanoista Ite, missa est! ’Menkää, [teidät] on lähetetty!’

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

iltamessu, jazzmessu, messuemäntä, messuhalli, messukasukka, messuosasto, messusarja, messutavara, messu-uhri, messuvieras, sielumessu, sielunmessu, viikkomessu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • messu Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

messu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta messa
  2. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta messa
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta messa

Latina

muokkaa

messū

  1. (taivutusmuoto) 2. supiini sanasta metō