metallurgi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- metallurgian erityisosaaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmet̪ɑlˌlurgi/
- tavutus: me‧tal‧lur‧gi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | metallurgi | metallurgit |
| genetiivi | metallurgin | metallurgien (metallurgein) |
| partitiivi | metallurgia | metallurgeja |
| akkusatiivi | metallurgi; metallurgin |
metallurgit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | metallurgissa | metallurgeissa |
| elatiivi | metallurgista | metallurgeista |
| illatiivi | metallurgiin | metallurgeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | metallurgilla | metallurgeilla |
| ablatiivi | metallurgilta | metallurgeilta |
| allatiivi | metallurgille | metallurgeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | metallurgina | metallurgeina |
| translatiivi | metallurgiksi | metallurgeiksi |
| abessiivi | metallurgitta | metallurgeitta |
| instruktiivi | – | metallurgein |
| komitatiivi | – | metallurgeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | metallurgi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. metallurgian erityisosaaja
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- metallurgi Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
metallurgi yl. (yks. määr. metallurgin [luo], ei monikkoa)
Aiheesta muualla muokkaa
- metallurgi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5