Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

metriikka (14-A)

  1. runomittaoppi
  2. (matematiikka) etäisyysfunktio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmet̪riːkːɑ/
  • tavutus: met‧riik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metriikka metriikat
genetiivi metriikan metriikoiden
metriikoitten
metriikkojen
(metriikkain)
partitiivi metriikkaa metriikoita
metriikkoja
akkusatiivi metriikka;
metriikan
metriikat
sisäpaikallissijat
inessiivi metriikassa metriikoissa
elatiivi metriikasta metriikoista
illatiivi metriikkaan metriikkoihin
metriikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi metriikalla metriikoilla
ablatiivi metriikalta metriikoilta
allatiivi metriikalle metriikoille
muut sijamuodot
essiivi metriikkana metriikkoina
metriikoina
translatiivi metriikaksi metriikoiksi
abessiivi metriikatta metriikoitta
instruktiivi metriikoin
komitatiivi metriikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo metriika-
vahva vartalo metriikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa