Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

metsuri (6)[1]

  1. metsänhoidon ammattilainen, joka kaataa, karsii ja katkoo puita
    Metsureita ovat nykyään korvanneet monitoimikoneet.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmet̪suri/
  • tavutus: met‧su‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metsuri metsurit
genetiivi metsurin metsurien
metsureiden
metsureitten
partitiivi metsuria metsureita
metsureja
akkusatiivi metsuri;
metsurin
metsurit
sisäpaikallissijat
inessiivi metsurissa metsureissa
elatiivi metsurista metsureista
illatiivi metsuriin metsureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi metsurilla metsureilla
ablatiivi metsurilta metsureilta
allatiivi metsurille metsureille
muut sijamuodot
essiivi metsurina metsureina
translatiivi metsuriksi metsureiksi
abessiivi metsuritta metsureitta
instruktiivi metsurein
komitatiivi metsureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metsuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Yleisradion Metsäradion kilpailussa 1960-luvun lopulla tai 1970-luvun kilpailussa keksitty termi

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • metsuri Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Metsuri. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6