miehittäjä

Suomi

Substantiivi

miehittäjä (10)^[1]

(sodankäynti) valtio joka miehittää toisen alueita
(sodankäynti) miehitysjoukkojen sotilas

Ääntäminen

IPA: /ˈmie̯hit̪ˌt̪æjæ/
tavutus: mie‧hit‧tä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miehittäjä	miehittäjät
genetiivi	miehittäjän	miehittäjien (miehittäjäin)
partitiivi	miehittäjää	miehittäjiä
akkusatiivi	miehittäjä; miehittäjän	miehittäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	miehittäjässä	miehittäjissä
elatiivi	miehittäjästä	miehittäjistä
illatiivi	miehittäjään	miehittäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	miehittäjällä	miehittäjillä
ablatiivi	miehittäjältä	miehittäjiltä
allatiivi	miehittäjälle	miehittäjille
muut sijamuodot
essiivi	miehittäjänä	miehittäjinä
translatiivi	miehittäjäksi	miehittäjiksi
abessiivi	miehittäjättä	miehittäjittä
instruktiivi	–	miehittäjin
komitatiivi	–	miehittäjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	miehittäjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. valtio joka miehittää toisen alueita

englanti: the occupying power, (virallinen) the principal occupying power

turkki: işgalci

2. miehitysjoukkojen sotilas

englanti: occupier

Aiheesta muualla

miehittäjä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=miehittäjä&oldid=4204931”