miekkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamiekkaileminen (38)
- teonnimi verbistä miekkailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miekkaileminen | miekkailemiset |
| genetiivi | miekkailemisen | miekkailemisten miekkailemisien |
| partitiivi | miekkailemista | miekkailemisia |
| akkusatiivi | miekkaileminen; miekkailemisen |
miekkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miekkailemisessa | miekkailemisissa |
| elatiivi | miekkailemisesta | miekkailemisista |
| illatiivi | miekkailemiseen | miekkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miekkailemisella | miekkailemisilla |
| ablatiivi | miekkailemiselta | miekkailemisilta |
| allatiivi | miekkailemiselle | miekkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miekkailemisena (miekkailemisna) |
miekkailemisina |
| translatiivi | miekkailemiseksi | miekkailemisiksi |
| abessiivi | miekkailemisetta | miekkailemisitta |
| instruktiivi | – | miekkailemisin |
| komitatiivi | – | miekkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miekkailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
miekkailemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi miekkailla + johdin -minen