Wikipedia
Katso artikkeli Miekkailu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

miekkailu (2)

  1. miekkaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmie̯kːɑi̯lu/
  • tavutus: miek‧kai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miekkailu miekkailut
genetiivi miekkailun miekkailujen
miekkailuiden
miekkailuitten
partitiivi miekkailua miekkailuita
miekkailuja
akkusatiivi miekkailu;
miekkailun
miekkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi miekkailussa miekkailuissa
elatiivi miekkailusta miekkailuista
illatiivi miekkailuun miekkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miekkailulla miekkailuilla
ablatiivi miekkailulta miekkailuilta
allatiivi miekkailulle miekkailuille
muut sijamuodot
essiivi miekkailuna miekkailuina
translatiivi miekkailuksi miekkailuiksi
abessiivi miekkailutta miekkailuitta
instruktiivi miekkailuin
komitatiivi miekkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miekkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

florettimiekkailu, miekkailuottelu, säilämiekkailu

Aiheesta muualla

muokkaa