miekkailu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
miekkailu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmie̯kːɑi̯lu/
- tavutus: miek‧kai‧lu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | miekkailu | miekkailut |
genetiivi | miekkailun | miekkailujen miekkailuiden miekkailuitten |
partitiivi | miekkailua | miekkailuita miekkailuja |
akkusatiivi | miekkailu; miekkailun |
miekkailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | miekkailussa | miekkailuissa |
elatiivi | miekkailusta | miekkailuista |
illatiivi | miekkailuun | miekkailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | miekkailulla | miekkailuilla |
ablatiivi | miekkailulta | miekkailuilta |
allatiivi | miekkailulle | miekkailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | miekkailuna | miekkailuina |
translatiivi | miekkailuksi | miekkailuiksi |
abessiivi | miekkailutta | miekkailuitta |
instruktiivi | – | miekkailuin |
komitatiivi | – | miekkailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | miekkailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. miekkaileminen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (runollinen) miekanmittelö
Yhdyssanat muokkaa
florettimiekkailu, miekkailuottelu, säilämiekkailu
Aiheesta muualla muokkaa
- miekkailu Kielitoimiston sanakirjassa