mielenvikaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamielenvikaisuus (40)
- (psykiatria) hulluus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mielenvikaisuus | mielenvikaisuudet |
genetiivi | mielenvikaisuuden | mielenvikaisuuksien |
partitiivi | mielenvikaisuutta | mielenvikaisuuksia |
akkusatiivi | mielenvikaisuus; mielenvikaisuuden |
mielenvikaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mielenvikaisuudessa | mielenvikaisuuksissa |
elatiivi | mielenvikaisuudesta | mielenvikaisuuksista |
illatiivi | mielenvikaisuuteen | mielenvikaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mielenvikaisuudella | mielenvikaisuuksilla |
ablatiivi | mielenvikaisuudelta | mielenvikaisuuksilta |
allatiivi | mielenvikaisuudelle | mielenvikaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mielenvikaisuutena | mielenvikaisuuksina |
translatiivi | mielenvikaisuudeksi | mielenvikaisuuksiksi |
abessiivi | mielenvikaisuudetta | mielenvikaisuuksitta |
instruktiivi | – | mielenvikaisuuksin |
komitatiivi | – | mielenvikaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | mielenvikaisuude- | |
vahva vartalo | mielenvikaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
mielenvikaisuut- |
Etymologia
muokkaasanan mielenvikainen vartalosta mielenvikais- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. mielenvikaisuus
Ks. hulluus |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- mielenvikaisuus Kielitoimiston sanakirjassa