mielistelijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamielistelijä (12)
- henkilö, joka mielistelee
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mielistelijä | mielistelijät |
genetiivi | mielistelijän | mielistelijöiden mielistelijöitten (mielistelijäin) |
partitiivi | mielistelijää | mielistelijöitä |
akkusatiivi | mielistelijä; mielistelijän |
mielistelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mielistelijässä | mielistelijöissä |
elatiivi | mielistelijästä | mielistelijöistä |
illatiivi | mielistelijään | mielistelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mielistelijällä | mielistelijöillä |
ablatiivi | mielistelijältä | mielistelijöiltä |
allatiivi | mielistelijälle | mielistelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mielistelijänä | mielistelijöinä |
translatiivi | mielistelijäksi | mielistelijöiksi |
abessiivi | mielistelijättä | mielistelijöittä |
instruktiivi | – | mielistelijöin |
komitatiivi | – | mielistelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mielistelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- mielistelijä Kielitoimiston sanakirjassa