mielitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamielitteleminen (38)
- teonnimi verbistä mielitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mielitteleminen | mielittelemiset |
genetiivi | mielittelemisen | mielittelemisten mielittelemisien |
partitiivi | mielittelemistä | mielittelemisiä |
akkusatiivi | mielitteleminen; mielittelemisen |
mielittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mielittelemisessä | mielittelemisissä |
elatiivi | mielittelemisestä | mielittelemisistä |
illatiivi | mielittelemiseen | mielittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mielittelemisellä | mielittelemisillä |
ablatiivi | mielittelemiseltä | mielittelemisiltä |
allatiivi | mielittelemiselle | mielittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mielittelemisenä (mielittelemisnä) |
mielittelemisinä |
translatiivi | mielittelemiseksi | mielittelemisiksi |
abessiivi | mielittelemisettä | mielittelemisittä |
instruktiivi | – | mielittelemisin |
komitatiivi | – | mielittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mielittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
mielittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi mielitellä + johdin -minen