Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mietous (40)[1]

  1. se, että on mieto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmie̯t̪ous/ tai /ˈmie̯t̪ou̯s/
  • tavutus: mie‧to‧us / mie‧tous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mietous mietoudet
genetiivi mietouden mietouksien
partitiivi mietoutta mietouksia
akkusatiivi mietous;
mietouden
mietoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mietoudessa mietouksissa
elatiivi mietoudesta mietouksista
illatiivi mietouteen mietouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mietoudella mietouksilla
ablatiivi mietoudelta mietouksilta
allatiivi mietoudelle mietouksille
muut sijamuodot
essiivi mietoutena mietouksina
translatiivi mietoudeksi mietouksiksi
abessiivi mietoudetta mietouksitta
instruktiivi mietouksin
komitatiivi mietouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mietoude-
vahva vartalo mietoute-
konsonantti-
vartalo
mietout-

Etymologia muokkaa

sanan mieto vartalosta mieto- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mietous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40