Substantiivi

muokkaa

mietous (40)[1]

  1. se, että on mieto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmie̯t̪ous/ tai /ˈmie̯t̪ou̯s/
  • tavutus: mie‧to‧us / mie‧tous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mietous mietoudet
genetiivi mietouden mietouksien
partitiivi mietoutta mietouksia
akkusatiivi mietous;
mietouden
mietoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mietoudessa mietouksissa
elatiivi mietoudesta mietouksista
illatiivi mietouteen mietouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mietoudella mietouksilla
ablatiivi mietoudelta mietouksilta
allatiivi mietoudelle mietouksille
muut sijamuodot
essiivi mietoutena mietouksina
translatiivi mietoudeksi mietouksiksi
abessiivi mietoudetta mietouksitta
instruktiivi mietouksin
komitatiivi mietouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mietoude-
vahva vartalo mietoute-
konsonantti-
vartalo
mietout-

Etymologia

muokkaa

sanan mieto vartalosta mieto- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mietous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40