mikittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamikittäminen (38)
- teonnimi verbistä mikittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mikittäminen | mikittämiset |
genetiivi | mikittämisen | mikittämisten mikittämisien |
partitiivi | mikittämistä | mikittämisiä |
akkusatiivi | mikittäminen; mikittämisen |
mikittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mikittämisessä | mikittämisissä |
elatiivi | mikittämisestä | mikittämisistä |
illatiivi | mikittämiseen | mikittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mikittämisellä | mikittämisillä |
ablatiivi | mikittämiseltä | mikittämisiltä |
allatiivi | mikittämiselle | mikittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mikittämisenä (mikittämisnä) |
mikittämisinä |
translatiivi | mikittämiseksi | mikittämisiksi |
abessiivi | mikittämisettä | mikittämisittä |
instruktiivi | – | mikittämisin |
komitatiivi | – | mikittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mikittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
mikittämis- |