minimoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaminimoiminen (38)
- teonnimi verbistä minimoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minimoiminen | minimoimiset |
| genetiivi | minimoimisen | minimoimisten minimoimisien |
| partitiivi | minimoimista | minimoimisia |
| akkusatiivi | minimoiminen; minimoimisen |
minimoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minimoimisessa | minimoimisissa |
| elatiivi | minimoimisesta | minimoimisista |
| illatiivi | minimoimiseen | minimoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minimoimisella | minimoimisilla |
| ablatiivi | minimoimiselta | minimoimisilta |
| allatiivi | minimoimiselle | minimoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minimoimisena (minimoimisna) |
minimoimisina |
| translatiivi | minimoimiseksi | minimoimisiksi |
| abessiivi | minimoimisetta | minimoimisitta |
| instruktiivi | – | minimoimisin |
| komitatiivi | – | minimoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | minimoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
minimoimis- | |