mirha
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty paksu neste, jota käytetään voiteluun uskonnollisissa tarkoituksissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmirhɑ/
- tavutus: mir‧ha
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mirha | mirhat |
genetiivi | mirhan | mirhojen (mirhain) |
partitiivi | mirhaa | mirhoja |
akkusatiivi | mirha; mirhan |
mirhat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mirhassa | mirhoissa |
elatiivi | mirhasta | mirhoista |
illatiivi | mirhaan | mirhoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mirhalla | mirhoilla |
ablatiivi | mirhalta | mirhoilta |
allatiivi | mirhalle | mirhoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mirhana | mirhoina |
translatiivi | mirhaksi | mirhoiksi |
abessiivi | mirhatta | mirhoitta |
instruktiivi | – | mirhoin |
komitatiivi | – | mirhoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mirha- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. uskonnollisissa tarkoituksissa käytettävä erityinen neste
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- mirha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9