Suomi muokkaa

 

Substantiivi muokkaa

moiré (21)

  1. ilmiö, jossa kahden päällekäin asetetun, pisteistä koostuvan verkon (esim. rasterin) yhteisvaikutuksesta muodostuu häiriökuvio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /mwɑˈre/, /ˈmuɑreː/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moiré moirét
genetiivi moirén moiréiden
moiréitten
partitiivi moiréta moiréita
akkusatiivi moiré;
moirén
moirét
sisäpaikallissijat
inessiivi moiréssa moiréissa
elatiivi moirésta moiréista
illatiivi moiréhen moiréihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moirélla moiréilla
ablatiivi moirélta moiréilta
allatiivi moirélle moiréille
muut sijamuodot
essiivi moiréna moiréina
translatiivi moiréksi moiréiksi
abessiivi moirétta moiréitta
instruktiivi moiréin
komitatiivi moiréine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moiré-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • moiré Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

moiré m.

  1. moiré

Ääntäminen muokkaa