moitittavuus

Suomi

Substantiivi

moitittavuus (40)

se, että on moitittavaa
Syyllistyminen vaatii ainakin jonkinasteista teon moitittavuutta joko tahallisuuden tai huolimattomuuden merkityksessä.

Ääntäminen

IPA: /ˈmoi̯t̪it̪ˌt̪ɑʋuːs/
tavutus: moi‧tit‧ta‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moitittavuus	moitittavuudet
genetiivi	moitittavuuden	moitittavuuksien
partitiivi	moitittavuutta	moitittavuuksia
akkusatiivi	moitittavuus; moitittavuuden	moitittavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	moitittavuudessa	moitittavuuksissa
elatiivi	moitittavuudesta	moitittavuuksista
illatiivi	moitittavuuteen	moitittavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moitittavuudella	moitittavuuksilla
ablatiivi	moitittavuudelta	moitittavuuksilta
allatiivi	moitittavuudelle	moitittavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	moitittavuutena	moitittavuuksina
translatiivi	moitittavuudeksi	moitittavuuksiksi
abessiivi	moitittavuudetta	moitittavuuksitta
instruktiivi	–	moitittavuuksin
komitatiivi	–	moitittavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	moitittavuude-
vahva vartalo	moitittavuute-
konsonantti- vartalo	moitittavuut-

Etymologia

sanan moitittava vartalosta moitittav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on moitittava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

moitittavuus Kielitoimiston sanakirjassa