Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

moittija (12)

  1. henkilö, joka moittii

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmoi̯t̪ːijɑ/
  • tavutus: moit‧ti‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moittija moittijat
genetiivi moittijan moittijoiden
moittijoitten
(moittijain)
partitiivi moittijaa moittijoita
akkusatiivi moittija;
moittijan
moittijat
sisäpaikallissijat
inessiivi moittijassa moittijoissa
elatiivi moittijasta moittijoista
illatiivi moittijaan moittijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moittijalla moittijoilla
ablatiivi moittijalta moittijoilta
allatiivi moittijalle moittijoille
muut sijamuodot
essiivi moittijana moittijoina
translatiivi moittijaksi moittijoiksi
abessiivi moittijatta moittijoitta
instruktiivi moittijoin
komitatiivi moittijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moittija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa