moittija

Suomi

Substantiivi

moittija (12)

henkilö, joka moittii

Ääntäminen

IPA: /ˈmoi̯t̪ːijɑ/
tavutus: moit‧ti‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moittija	moittijat
genetiivi	moittijan	moittijoiden moittijoitten (moittijain)
partitiivi	moittijaa	moittijoita
akkusatiivi	moittija; moittijan	moittijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	moittijassa	moittijoissa
elatiivi	moittijasta	moittijoista
illatiivi	moittijaan	moittijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moittijalla	moittijoilla
ablatiivi	moittijalta	moittijoilta
allatiivi	moittijalle	moittijoille
muut sijamuodot
essiivi	moittijana	moittijoina
translatiivi	moittijaksi	moittijoiksi
abessiivi	moittijatta	moittijoitta
instruktiivi	–	moittijoin
komitatiivi	–	moittijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	moittija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka moittii

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

moittija Kielitoimiston sanakirjassa