moittiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamoittiminen (38)
- teonnimi verbistä moittia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moittiminen | moittimiset |
| genetiivi | moittimisen | moittimisten moittimisien |
| partitiivi | moittimista | moittimisia |
| akkusatiivi | moittiminen; moittimisen |
moittimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moittimisessa | moittimisissa |
| elatiivi | moittimisesta | moittimisista |
| illatiivi | moittimiseen | moittimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moittimisella | moittimisilla |
| ablatiivi | moittimiselta | moittimisilta |
| allatiivi | moittimiselle | moittimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moittimisena (moittimisna) |
moittimisina |
| translatiivi | moittimiseksi | moittimisiksi |
| abessiivi | moittimisetta | moittimisitta |
| instruktiivi | – | moittimisin |
| komitatiivi | – | moittimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | moittimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
moittimis- | |