molaari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamolaari (6)
- kivilohkare
- nisäkkäiden poskihammas[1]
- (etuliitteenä) poskihampaisiin liittyvä[1]
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | molaari | molaarit |
genetiivi | molaarin | molaarien molaareiden molaareitten |
partitiivi | molaaria | molaareita molaareja |
akkusatiivi | molaari; molaarin |
molaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | molaarissa | molaareissa |
elatiivi | molaarista | molaareista |
illatiivi | molaariin | molaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | molaarilla | molaareilla |
ablatiivi | molaarilta | molaareilta |
allatiivi | molaarille | molaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | molaarina | molaareina |
translatiivi | molaariksi | molaareiksi |
abessiivi | molaaritta | molaareitta |
instruktiivi | – | molaarein |
komitatiivi | – | molaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | molaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- latinan dens molaris < mola, myllynkivi[1]
Käännökset
muokkaa2. poskihammas
|
3. poskihampaisiin liittyvä
|
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ 1,0 1,1 1,2 Tirri, Rauno et al.: Biologian sanakirja, s. 459. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.