Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

monhiitta (9-C)

  1. eräitä tyrannien heimon lintuja monhiittojen suvusta (Xolmis) ja muista suvuista

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monhiitta monhiitat
genetiivi monhiitan monhiittojen
(monhiittain)
partitiivi monhiittaa monhiittoja
akkusatiivi monhiitta;
monhiitan
monhiitat
sisäpaikallissijat
inessiivi monhiitassa monhiitoissa
elatiivi monhiitasta monhiitoista
illatiivi monhiittaan monhiittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monhiitalla monhiitoilla
ablatiivi monhiitalta monhiitoilta
allatiivi monhiitalle monhiitoille
muut sijamuodot
essiivi monhiittana monhiittoina
translatiivi monhiitaksi monhiitoiksi
abessiivi monhiitatta monhiitoitta
instruktiivi monhiitoin
komitatiivi monhiittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo monhiita-
vahva vartalo monhiitta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englannin sanasta monjita[1] < espanjan sanasta monjita ’’pieni nunna’’

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

harmaaselkämonhiitta, mustahilkkamonhiitta, pampamonhiitta, pulmusmonhiitta, ruosteselkämonhiitta, ruskoperämonhiitta, tulisilmämonhiitta, valkoperämonhiitta

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 252. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.