Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

monikollisuus (40)

  1. se, että on monikollinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmoniˌkolːisuːs/
  • tavutus: mo‧ni‧kol‧li‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monikollisuus monikollisuudet
genetiivi monikollisuuden monikollisuuksien
partitiivi monikollisuutta monikollisuuksia
akkusatiivi monikollisuus;
monikollisuuden
monikollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi monikollisuudessa monikollisuuksissa
elatiivi monikollisuudesta monikollisuuksista
illatiivi monikollisuuteen monikollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi monikollisuudella monikollisuuksilla
ablatiivi monikollisuudelta monikollisuuksilta
allatiivi monikollisuudelle monikollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi monikollisuutena monikollisuuksina
translatiivi monikollisuudeksi monikollisuuksiksi
abessiivi monikollisuudetta monikollisuuksitta
instruktiivi monikollisuuksin
komitatiivi monikollisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo monikollisuude-
vahva vartalo monikollisuute-
konsonantti-
vartalo
monikollisuut-

Etymologia muokkaa

sanan monikollinen vartalosta monikollis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa