monikollisuus

Suomi

Substantiivi

monikollisuus (40)

se, että on monikollinen

Ääntäminen

IPA: /ˈmoniˌkolːisuːs/
tavutus: mo‧ni‧kol‧li‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	monikollisuus	monikollisuudet
genetiivi	monikollisuuden	monikollisuuksien
partitiivi	monikollisuutta	monikollisuuksia
akkusatiivi	monikollisuus; monikollisuuden	monikollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	monikollisuudessa	monikollisuuksissa
elatiivi	monikollisuudesta	monikollisuuksista
illatiivi	monikollisuuteen	monikollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	monikollisuudella	monikollisuuksilla
ablatiivi	monikollisuudelta	monikollisuuksilta
allatiivi	monikollisuudelle	monikollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	monikollisuutena	monikollisuuksina
translatiivi	monikollisuudeksi	monikollisuuksiksi
abessiivi	monikollisuudetta	monikollisuuksitta
instruktiivi	–	monikollisuuksin
komitatiivi	–	monikollisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	monikollisuude-
vahva vartalo	monikollisuute-
konsonantti- vartalo	monikollisuut-

Etymologia

sanan monikollinen vartalosta monikollis- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on monikollinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

monikollisuus Kielitoimiston sanakirjassa