Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

monisäikeisyys (40)

  1. se, että on monisäikeinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monisäikeisyys monisäikeisyydet
genetiivi monisäikeisyyden monisäikeisyyksien
partitiivi monisäikeisyyttä monisäikeisyyksiä
akkusatiivi monisäikeisyys;
monisäikeisyyden
monisäikeisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi monisäikeisyydessä monisäikeisyyksissä
elatiivi monisäikeisyydestä monisäikeisyyksistä
illatiivi monisäikeisyyteen monisäikeisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi monisäikeisyydellä monisäikeisyyksillä
ablatiivi monisäikeisyydeltä monisäikeisyyksiltä
allatiivi monisäikeisyydelle monisäikeisyyksille
muut sijamuodot
essiivi monisäikeisyytenä monisäikeisyyksinä
translatiivi monisäikeisyydeksi monisäikeisyyksiksi
abessiivi monisäikeisyydettä monisäikeisyyksittä
instruktiivi monisäikeisyyksin
komitatiivi monisäikeisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo monisäikeisyyde-
vahva vartalo monisäikeisyyte-
konsonantti-
vartalo
monisäikeisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan monisäikeinen vartalosta monisäikeis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa