monistanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä monistaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monistanut monistaneet
genetiivi monistaneen monistaneiden
monistaneitten
partitiivi monistanutta monistaneita
akkusatiivi monistanut; monistaneen monistaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi monistaneessa monistaneissa
elatiivi monistaneesta monistaneista
illatiivi monistaneeseen monistaneisiin
monistaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monistaneella monistaneilla
ablatiivi monistaneelta monistaneilta
allatiivi monistaneelle monistaneille
muut sijamuodot
essiivi monistaneena monistaneina
translatiivi monistaneeksi monistaneiksi
abessiivi monistaneetta monistaneitta
instruktiivi monistanein
komitatiivi monistaneine