Substantiivi

muokkaa

moniste (48)

  1. monistettu kappale jotakin (tekstiä)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmonist̪eˣ/
  • tavutus: mo‧nis‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moniste monisteet
genetiivi monisteen monisteiden
monisteitten
partitiivi monistetta monisteita
akkusatiivi moniste;
monisteen
monisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi monisteessa monisteissa
elatiivi monisteesta monisteista
illatiivi monisteeseen monisteisiin
monisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monisteella monisteilla
ablatiivi monisteelta monisteilta
allatiivi monisteelle monisteille
muut sijamuodot
essiivi monisteena monisteina
translatiivi monisteeksi monisteiksi
abessiivi monisteetta monisteitta
instruktiivi monistein
komitatiivi monisteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monistee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
monistet-

Käännökset

muokkaa