Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

monofysitismi (5)

  1. (uskonto) kerettiläisenä vuoden 451 kirkolliskokouksessa tuomittu kristillinen oppi, jonka mukaan Kristuksella on vain yksi, jumalallinen, luonto

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monofysitismi
genetiivi monofysitismin
partitiivi monofysitismiä
akkusatiivi monofysitismi;
monofysitismin
sisäpaikallissijat
inessiivi monofysitismissä
elatiivi monofysitismistä
illatiivi monofysitismiin
ulkopaikallissijat
adessiivi monofysitismillä
ablatiivi monofysitismiltä
allatiivi monofysitismille
muut sijamuodot
essiivi monofysitisminä
translatiivi monofysitismiksi
abessiivi monofysitismittä
instruktiivi
komitatiivi monofysitismeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monofysitismi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Tietosanakirja. 6 osa, Mandoliinin—Oulonsalo / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. (Project Runebergissa). Helsinki: Tietosanakirja, 1914: hakusana Monofysiitit