Wikipedia
Katso artikkeli Monoliitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Monoliitti

Substantiivi muokkaa

monoliitti (5-C)

  1. yhdestä kivilohkareesta veistetty patsas tai rakennuksen osa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmonoˌliːt̪ːi/
  • tavutus: mo‧no‧liit‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monoliitti monoliitit
genetiivi monoliitin monoliittien
(monoliittein)
partitiivi monoliittia monoliitteja
akkusatiivi monoliitti;
monoliitin
monoliitit
sisäpaikallissijat
inessiivi monoliitissa monoliiteissa
elatiivi monoliitista monoliiteista
illatiivi monoliittiin monoliitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monoliitilla monoliiteilla
ablatiivi monoliitilta monoliiteilta
allatiivi monoliitille monoliiteille
muut sijamuodot
essiivi monoliittina monoliitteina
translatiivi monoliitiksi monoliiteiksi
abessiivi monoliititta monoliiteitta
instruktiivi monoliitein
komitatiivi monoliitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo monoliiti-
vahva vartalo monoliitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa