monologi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- yksinpuhelu, itsekseen puhelu
- draaman laji, jossa puhuu vain yksi näyttelijä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmonoˌlogi/
- tavutus: mo‧no‧lo‧gi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | monologi | monologit |
genetiivi | monologin | monologien (monologein) |
partitiivi | monologia | monologeja |
akkusatiivi | monologi; monologin |
monologit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | monologissa | monologeissa |
elatiivi | monologista | monologeista |
illatiivi | monologiin | monologeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | monologilla | monologeilla |
ablatiivi | monologilta | monologeilta |
allatiivi | monologille | monologeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | monologina | monologeina |
translatiivi | monologiksi | monologeiksi |
abessiivi | monologitta | monologeitta |
instruktiivi | – | monologein |
komitatiivi | – | monologeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | monologi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5