Substantiivi

muokkaa

monologi (5)[1]

  1. yksinpuhelu, itsekseen puhelu
  2. draaman laji, jossa puhuu vain yksi näyttelijä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmonoˌlogi/
  • tavutus: mo‧no‧lo‧gi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monologi monologit
genetiivi monologin monologien
(monologein)
partitiivi monologia monologeja
akkusatiivi monologi;
monologin
monologit
sisäpaikallissijat
inessiivi monologissa monologeissa
elatiivi monologista monologeista
illatiivi monologiin monologeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monologilla monologeilla
ablatiivi monologilta monologeilta
allatiivi monologille monologeille
muut sijamuodot
essiivi monologina monologeina
translatiivi monologiksi monologeiksi
abessiivi monologitta monologeitta
instruktiivi monologein
komitatiivi monologeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monologi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5