Wikipedia
Katso artikkeli Monopoli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

monopoli (5)[1]

  1. (taloustiede) tilanne, jossa toimialalla on vain yksi yritys
  2. (fysiikka) sellainen jolla on vain yksi varattu napa
    magneettinen monopoli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmonoˌpoli/
  • tavutus: mo‧no‧po‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monopoli monopolit
genetiivi monopolin monopolien
(monopolein)
partitiivi monopolia monopoleja
akkusatiivi monopoli;
monopolin
monopolit
sisäpaikallissijat
inessiivi monopolissa monopoleissa
elatiivi monopolista monopoleista
illatiivi monopoliin monopoleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monopolilla monopoleilla
ablatiivi monopolilta monopoleilta
allatiivi monopolille monopoleille
muut sijamuodot
essiivi monopolina monopoleina
translatiivi monopoliksi monopoleiksi
abessiivi monopolitta monopoleitta
instruktiivi monopolein
komitatiivi monopoleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monopoli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

luonnollinen monopoli, monopoliasema, monopolivoitto, monopoliyhtiö, valtionmonopoli

Aiheesta muualla muokkaa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

monopoli

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta monopol
  2. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta monopol

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5