Substantiivi

muokkaa

monosomia (12)

  1. (lääketiede) kromosomipoikkeavuus, jossa yksi kromosomi puuttuu. Esim. ihmisen kromosomi määrä on tällöin 45 normaalin 46:n sijasta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monosomia monosomiat
genetiivi monosomian monosomioiden
monosomioitten
(monosomiain)
partitiivi monosomiaa monosomioita
akkusatiivi monosomia;
monosomian
monosomiat
sisäpaikallissijat
inessiivi monosomiassa monosomioissa
elatiivi monosomiasta monosomioista
illatiivi monosomiaan monosomioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monosomialla monosomioilla
ablatiivi monosomialta monosomioilta
allatiivi monosomialle monosomioille
muut sijamuodot
essiivi monosomiana monosomioina
translatiivi monosomiaksi monosomioiksi
abessiivi monosomiatta monosomioitta
instruktiivi monosomioin
komitatiivi monosomioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monosomia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Searle, Beverly; Hultén, Maj; Peippo, Maarit (suom.). Pieni keltainen kirja. Osa 1: Opas harvinaisista kromosomipoikkeavuuksista (PDF (luettu 17.11.2013)). Unique 2000: s. 31