monottaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamonottaminen (38)
- teonnimi verbistä monottaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monottaminen | monottamiset |
| genetiivi | monottamisen | monottamisten monottamisien |
| partitiivi | monottamista | monottamisia |
| akkusatiivi | monottaminen; monottamisen |
monottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monottamisessa | monottamisissa |
| elatiivi | monottamisesta | monottamisista |
| illatiivi | monottamiseen | monottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monottamisella | monottamisilla |
| ablatiivi | monottamiselta | monottamisilta |
| allatiivi | monottamiselle | monottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monottamisena (monottamisna) |
monottamisina |
| translatiivi | monottamiseksi | monottamisiksi |
| abessiivi | monottamisetta | monottamisitta |
| instruktiivi | – | monottamisin |
| komitatiivi | – | monottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
monottamis- | |