moreeni

Suomi

Substantiivi

moreeni (6)

1. jääkauden aikaansaama maa-ainesten lajittumaton kerrostuma, joka usein muodostaa maalajipeitteen. Erilaisia moreeneja nimetään niissä vallitsevan raekoon perusteella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoreːni/
• tavutus: mo‧ree‧ni

Etymologia

Sana on laina ruotsin morän-sanasta, joka pohjautuu ranskan sanaan moraine. Geologiassa nimitys otettiin käyttöön 1779 tukeutuen Chamonix'n laaksossa puhuttuun ranskan murteeseen. Ruotsin kieleen nimitys tuli 1840-luvulla ja suomen sana moreeni otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla. Kirjoitettuna sana esiintyy ainakin A. F. Tigerstedtin kirjoittamassa ja F. G. Bergrothin suomentamassa kirjassa Geologia, jonka Kansanvalistusseura julkaisi 1894.

Käännökset

1. jääkauden aikaansaama maa-ainesten lajittumaton kerrostuma, joka usein muodostaa maalajipeitteen

englanti: moraine espanja: morrena ranska: moraine f.

ruotsi: morän saksa: Moräne venäjä: морена

Liittyvät sanat

• drumliini
• jäätikkö

Yhdyssanat

ablaatiomoreeni, hiekkamoreeni, hiesumoreeni, hietamoreeni, juomumoreeni, kumpumoreeni, moreenikerros, moreenikerrostuma, moreenimaa, pohjamoreeni, päätemoreeni, reunamoreeni, savimoreeni, sisämoreeni, sivumoreeni, soramoreeni

Aiheesta muualla

• moreeni Kielitoimiston sanakirjassa
• moreeni Tieteen termipankissa