Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

moreeni (6)

  1. jääkauden aikaansaama maa-ainesten lajittumaton kerrostuma, joka usein muodostaa maalajipeitteen. Erilaisia moreeneja nimetään niissä vallitsevan raekoon perusteella.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmoreːni/
  • tavutus: mo‧ree‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moreeni moreenit
genetiivi moreenin moreenien
moreeneiden
moreeneitten
partitiivi moreenia moreeneita
moreeneja
akkusatiivi moreeni;
moreenin
moreenit
sisäpaikallissijat
inessiivi moreenissa moreeneissa
elatiivi moreenista moreeneista
illatiivi moreeniin moreeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moreenilla moreeneilla
ablatiivi moreenilta moreeneilta
allatiivi moreenille moreeneille
muut sijamuodot
essiivi moreenina moreeneina
translatiivi moreeniksi moreeneiksi
abessiivi moreenitta moreeneitta
instruktiivi moreenein
komitatiivi moreeneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moreeni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Sana on laina ruotsin morän-sanasta, joka pohjautuu ranskan sanaan moraine. Geologiassa nimitys otettiin käyttöön 1779 tukeutuen Chamonix'n laaksossa puhuttuun ranskan murteeseen. Ruotsin kieleen nimitys tuli 1840-luvulla ja suomen sana moreeni otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla. Kirjoitettuna sana esiintyy ainakin A. F. Tigerstedtin kirjoittamassa ja F. G. Bergrothin suomentamassa kirjassa Geologia, jonka Kansanvalistusseura julkaisi 1894.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ablaatiomoreeni, hiekkamoreeni, hiesumoreeni, hietamoreeni, juomumoreeni, kumpumoreeni, moreenikerros, moreenikerrostuma, moreenimaa, pohjamoreeni, päätemoreeni, reunamoreeni, savimoreeni, sisämoreeni, sivumoreeni, soramoreeni

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 726. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.