mosaikismi

Suomi

Substantiivi

mosaikismi (5)

1. (biologia) kahden erigenotyyppisen solupopulaation esiintyminen yhdestä munasolusta kehittyneessä yksilössä. Tällainen tila voi syntyä esim. mutaation seuraksena, jossa osa soluista saa muuttuneet geenit ja osa muuttumattomat

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mosaikismi	–
genetiivi	mosaikismin	–
partitiivi	mosaikismia	–
akkusatiivi	mosaikismi; mosaikismin	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	mosaikismissa	–
elatiivi	mosaikismista	–
illatiivi	mosaikismiin	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	mosaikismilla	–
ablatiivi	mosaikismilta	–
allatiivi	mosaikismille	–
muut sijamuodot
essiivi	mosaikismina	–
translatiivi	mosaikismiksi	–
abessiivi	mosaikismitta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	mosaikismeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mosaikismi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kahden erigenotyyppisen solupopulaation esiintyminen yhdestä munasolusta kehittyneessä yksilössä

englanti: mosaicism espanja: mosaicismo m.

ruotsi: mosaicism venäjä: мозаицизм (mozaitsizm)

Liittyvät sanat

• kimerismi

Aiheesta muualla

• mosaikismi Tieteen termipankissa