mua
- (persoonapronomini) (puhekieltä, murteellinen, runollinen) (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mä
- Näe peto, jonka tähden käännyin; auta sen ohi mua, viisas kuulu! (Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)
-
- IPA: /ˈmuɑ/
- tavutus: mu‧a
mua
- (itämurteellinen, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Savo sekä itäiset savolaismurteet) maa
-
- IPA: ['muɑ̝]
- tavutus: mua
- diftongiutuminen: pitkät painolliset /ɑ/-vokaalit ovat itämurteissa diftongiutuneet muotoon "ua"
- maa (yleiskieltä)
- moa (itämurteellinen, etenkin Keski-Suomi)
mua
- maa, maapallon kiinteä pinta, kuiva maa veden tai ilman vastakohtana
- maaperä: aine, josta maa koostuu maa-aines, multa
- alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten: viljelysmaa, pelto
- maailma
- valtakunta, valtio
- paikkakunta
- maaseutu
- jonkin laatu, laji tai ryhmä (usein pelikorteista puhuttaessa jokin tavallisen korttipakan neljästä ryhmästä (pata, hertta, risti, ruutu))
mua
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä muer
mua
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta muta, 'muta' [1]
mua
- (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta maa [2]
- (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta muda [3]
- ↑ muta Vatjan kielen sanakirja. 2019. Eesti Keele Instituut. Viitattu 1.3.2020. (viroksi)
- ↑ maa Eesti murrete sõnaraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 1.3.2020. (viroksi)
- ↑ muda Eesti murrete sõnaraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 1.3.2020. (viroksi)
