muiluttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaamuiluttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä muiluttaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muiluttanut | muiluttaneet |
genetiivi | muiluttaneen | muiluttaneiden muiluttaneitten |
partitiivi | muiluttanutta | muiluttaneita |
akkusatiivi | muiluttanut; muiluttaneen |
muiluttaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | muiluttaneessa | muiluttaneissa |
elatiivi | muiluttaneesta | muiluttaneista |
illatiivi | muiluttaneeseen | muiluttaneisiin muiluttaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | muiluttaneella | muiluttaneilla |
ablatiivi | muiluttaneelta | muiluttaneilta |
allatiivi | muiluttaneelle | muiluttaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | muiluttaneena | muiluttaneina |
translatiivi | muiluttaneeksi | muiluttaneiksi |
abessiivi | muiluttaneetta | muiluttaneitta |
instruktiivi | – | muiluttanein |
komitatiivi | – | muiluttaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | muiluttanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
muiluttanut- |