mulkoileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamulkoileminen (38)
- teonnimi verbistä mulkoilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mulkoileminen | mulkoilemiset |
| genetiivi | mulkoilemisen | mulkoilemisten mulkoilemisien |
| partitiivi | mulkoilemista | mulkoilemisia |
| akkusatiivi | mulkoileminen; mulkoilemisen |
mulkoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mulkoilemisessa | mulkoilemisissa |
| elatiivi | mulkoilemisesta | mulkoilemisista |
| illatiivi | mulkoilemiseen | mulkoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mulkoilemisella | mulkoilemisilla |
| ablatiivi | mulkoilemiselta | mulkoilemisilta |
| allatiivi | mulkoilemiselle | mulkoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mulkoilemisena (mulkoilemisna) |
mulkoilemisina |
| translatiivi | mulkoilemiseksi | mulkoilemisiksi |
| abessiivi | mulkoilemisetta | mulkoilemisitta |
| instruktiivi | – | mulkoilemisin |
| komitatiivi | – | mulkoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mulkoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mulkoilemis- | |