Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mullistavuus (40)

  1. se, että on mullistava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmulːisˌt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: mul‧lis‧ta‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mullistavuus mullistavuudet
genetiivi mullistavuuden mullistavuuksien
partitiivi mullistavuutta mullistavuuksia
akkusatiivi mullistavuus;
mullistavuuden
mullistavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mullistavuudessa mullistavuuksissa
elatiivi mullistavuudesta mullistavuuksista
illatiivi mullistavuuteen mullistavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mullistavuudella mullistavuuksilla
ablatiivi mullistavuudelta mullistavuuksilta
allatiivi mullistavuudelle mullistavuuksille
muut sijamuodot
essiivi mullistavuutena mullistavuuksina
translatiivi mullistavuudeksi mullistavuuksiksi
abessiivi mullistavuudetta mullistavuuksitta
instruktiivi mullistavuuksin
komitatiivi mullistavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mullistavuude-
vahva vartalo mullistavuute-
konsonantti-
vartalo
mullistavuut-

Etymologia muokkaa

sanan mullistava vartalosta mullistav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa